Lähetyksen kesäpäivät käynnistyivät missiologisella symposiumilla
Piispa Seppo Häkkinen toivoo kirkolta huolipuheen ja hautapsykologian sijaan elävää toivoa ja evankeliumin iloa.
Vaikka suomalaisessa herää epäluulo, kun joku puhuu ilosta, Kylväjän lähetysjohtaja Jukka Kääriäisen mukaan ilolle on tilausta. Lähetyksen kesäpäivien ennakkoseminaarissa Heinolassa Vierumäen urheiluopistolla perjantaina 10. kesäkuuta hän kuvasi ilon kaipuutamme.
– Teknologinen yhteiskunta lisännyt nautintojen mahdollisuuksia, mutta ei ole onnistunut synnyttämään iloa. Olemmeko viihdyttämässä itseämme kuoliaaksi, kuten Neil Portnam kirjoitti, Kääriäinen kysyi omassa puheessaan.
Uutisvirrasta iloa on vaikea löytää.
– Globaali pandemia mullisti yhteiskunnat, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja nyt tulossa on taloudellinen taantuma. Maailmassa on ilovaje.
Raamattu sen sijaan puhuu paljon ilosta. Se alkaa luomisen ilo juhlasta ja päättyy ilojuhlaan, Karitsan häihin. Raamatussa kuvataan, kuinka luvattu Messias tuo ilon tullessaan ja kuinka Jumalan kansa on hänen ilonsa kohde.
– Haastan teitä lukemaan Raamattua tästä ilon näkökulmasta. Se nousee esiin myös yllättävissä kohdissa, Kääriäinen totesi.
Hän näkeekin, että evankeliumin ilo on kutsu, lupaus ja lahja. Ehkä hämmästyttävintä on se, että me olemme Kristuksen ilo. Voimmehan lukea kirjeestä heprealaisille: ”Edessään olleen ilon tähden, hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset”.
– Mikä oli se ilo, jota hän tavoitteli? Se olimme me, ilo pelastetuista.
Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen kertoi yllättyneensä huomatessaan Kylväjän ottaneen strategiansa lähtökohdaksi ilon. Liitetäänhän uskoon, uskoviin ja lähetykseen usein ennakkoluuloja ja stereotypioita.
– Kuvaava on vanha kasku innokkaasta evankelistasta, joka lähestyi puiston penkillä istuvaa miestä ja kysyi ystävällisesti: ”Anteeksi että häiritsen, mutta oletteko uskossa?” Mies katsoi yllättyneenä evankelistaa ja vastasi: ”En, minulla on muuten vain paha olo”, piispa nauratti yleisöä.
– Kuvastaako huolipuhe meidän kristittyjen ja myös kirkkomme perusajattelua? Se on sinänsä ymmärrettävää ja perin inhimillistä. Laskevien trendien, yhteiskuntaamme pesiytyneen uskontoallergian ja aikamme kirkkokritiikin täyttämässä maallistuneessa yhteiskunnassa huolet luonnollisesti nousevat esille.
Seppo Häkkinen muistutti, ettei kirkon ja sen työntekijöiden ja jäsenten tehtävä ei ole voivotella maailman pahuutta tai päivitellä maallistumista.
– Vakavampia innon ja rohkeuden tukahduttavia kiusauksia on tappiomieliala. Se tekee meistä tyytymättömiä, pettyneitä ja kyynisiä.
Paavi Franciscuksen mukaan toivottomaan surullisuuteen ja pessimismiin vaipuneet kristityt ovat joutuneet hautapsykologian valtaan. Tällä hän tarkoitti kirkon jokapäiväisen elämän harmaata pragmatismia, jossa kaikki näyttää etenevän normaalisti, mutta todellisuudessa usko kuluu loppuun ja rappeutuu pikkumaisuudeksi. Pettyneinä todellisuuteen, kirkkoon tai itseensä he kokevat jatkuvasti kiusausta langeta. Tällainen hautapsykologia muuttaa vähitellen kristityt museon muumioiksi.
– Onko tämä kuva kirkostamme ja meistä sen jäsenistä, joilta on ilo kadonnut?
Ilon Häkkinen näki hyväksi muistutukseksi huoliin käpertyvälle kirkolle.
– Meidän on nähtävä ne mahdollisuudet, joita kirkollamme on ja joita tämä aika kirkon työlle tarjoaa. Evankeliumin ilo on mitä suurimmassa määrin voimavaramme. Meidän tehtävämme on luottaa Jumalan todelliseen läsnäoloon tässä maailmassa ja tuoda siitä avautuvaa iloa ja toivoa ihmisille ja koko luomakunnalle. Erityisesti nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa kirkon sanomalle ilosta, toivosta, turvallisuudesta, luottamuksesta ja tulevaisuudesta on kysyntää.
Lähetyksen kesäpäivät järjestetään Heinolassa Vierumäen urheiluopistolla 10.-11. kesäkuuta. Ohjelmaan voi tutustua tapahtuman sivuilla.
Missiologisen symposiumin aamupäivän tallenne sisältää Eero Junkkaalan raamattutunnin, lähetysjohtaja Jukka Kääriäisen alustuksen ja piispa Seppo Häkkisen kommenttipuheenvuoron.
Kuvat: Saija Tiilikainen
