Asiantuntijat: Diasporaseurakunnat voivat kääntää Euroopan suunnan
Kansainvälisen pakolaisverkoston (The Refugee Highway Partnership) Euroopan johtaja Whitney Gerdes innosti kirkon lähetyskumppanuusneuvottelujen kansainvälistä yleisöä katsomaan toivon merkkeinä ihmisiä, jotka etsivät Euroopasta uutta elämää.
– Pakolaiset näyttävät minulle Kristuksen kasvot. Jumala ei vain välitä pakolaisista, vaan hän oli yksi heistä, Gerdes sanoi keskiviikkona pidetyssä työpajassa.
Hän viittasi Jeesuksen pakomatkaan Egyptiin, jonne pyhä perhe matkusti turvaan Herodeksen vainolta.
Kylväjän tuottamassa workshopissa erityisasiantuntija Taneli Skyttä muistutti diasporan mahdollisuuksista toivon tuojana. Hän viittasi Eurooppaan suuntautuvan lähetystyön tutkijan Jim Memoryn analyysiin jälkiristillisen maanosan tavoittamisesta. Sen mukaan diasporaseurakunnat ovat seurakuntien istutusliikkeiden ja nuorten kristillisten liikkeiden lisäksi erittäin tärkeitä jälkikristillisen maanosan uudelleenevankelioimisessa.
– Suurin osa siirtolaisista on kristittyjä, ja monilla heistä on halu välittää evankeliumia.
Mentoreita tarvitaan lisää
Siirtolaisten haasteina ovat Skytän mukaan usein taloushuolet, toisenlainen tapa oppia, traumat, kulttuurisensitiivisten mentoreiden puute, rasismi ja byrokratia.
– Näiden seurauksena voi syntyä marginalisoitumista ja maahanmuuttajien tietojen ja taitojen jäämistä käyttämättä. Jos tuemme pakolaisia ja siirtolaisia voimaantumaan, saamme nähdä jotain kaunista, Skyttä sanoi.
Se kaunis, joka voi diasporassa elävien ihmisten mukana levitä uusiin ympäristöihin, on hänen mukaansa elävä hengellisyys ja lähetysnäky sekä kokonaisvaltainen käsitys uskosta ja opetuslapsen elämästä.
Whitney Gerdes möyhi käsityksiä pakolaisia vastaanottavien maiden ihmisistä hyväntekijöinä, jotka auttavat niitä, joilla on vähemmän.
– Me emme auta, koska meillä on enemmän. Me autamme, koska olemme veljiä ja sisaria keskenämme.
Kristillisten yhteisöjen merkitys diasporassa elävien ihmisten parissa on Gerdesin mukaan korvaamaton.
– Meidän ei tarvitse olla kuin YK:n pakolaisjärjestö UNHCR eikä Punainen Risti. Me teemme sitä, mitä muut eivät voi tehdä. Rakennamme hengellisiä yhteisöjä, paikkoja, joissa ihmiset voivat parantua, kasvaa ja kukoistaa.
Rahaa kyynelillä
Haavoittuvassa asemassa elävien ihmisten parissa tehtävässä työssä on monta herkkää kohtaa, kuten varainhankinnan eettisyys. Eräs pakolainen oli todennut pakolaisjärjestön edustajalle, että hänen kyyneleensä tuovat järjestölle rahaa.
– Sellainen sattuu. Jeesus ei toiminut näin, Gerdes totesi.
Hänen mukaansa hyvässä monikulttuurisessa seurakunnassa jokainen on vuorollaan epämukavuusalueellaan. Silloin mikään ryhmä ei joudu jatkuvasti joustamaan toisten ehdoilla.
– Tarvitsemme Kristuksen ristin ja sovituksen tuntemista ja radikaalia vieraanvaraisuutta. Diasporassa elävät ihmiset ovat näyttäneet minulle, millaiset ovat Kristuksen kasvot ja mikä on evankeliumi.
Gerdesin mukaan maahanmuuttajien väkivallantekojen takana on usein eristäytyneisyyttä. Kypsät seurakuntayhteisöt voivat sekä tarjota yhteisön että hillitä itsekästä nationalismia ja muukalaisten pelkoa.
”Meillä on paljon tilaa”
Maailmassa arviolta 117 miljoonaa ihmistä on liikkeellä vasten tahtoaan. Eniten on lähdetty liikkeelle Sudanista (9 miljoonaa), Venezuelasta (7,3), Afganistanista (7), Syyriasta (6,7) ja Ukrainasta (6).
– Euroopassa usein kuulee, että olemme vastaanottaneet jo tarpeeksi maahanmuuttajia. Luvut puhuvat kuitenkin toista. Meillä on paljon tilaa, Gerdes haastoi.
Pakolaisten suurimmat vastaanottajamaat ovat Iran (4,7 miljoonaa), Turkki (3,5), Jordania (3,1) ja Yhdysvallat (3).
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhdessä sopimusjärjestöjensä ja kansainvälisten kumppaniensa kanssa järjestämät lähetyskumppanuusneuvottelut jatkuvat 30.8. saakka Helsingissä Kulttuurikeskus Sofiassa. Neuvottelut järjestettiin edellisen kerran vuonna 2014.
Teksti: Danielle Miettinen
Kuvat: Kirkkohallitus / Jalmari Salovirta
