Lähellä Jeesusta viisi vuosikymmentä
Lähetysyhdistys Kylväjä juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan. Lähetystyö alkaa edelleen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen keskinäisestä rakkaudesta, lähetysjohtaja emeritus Pekka Mäkipää kertaa järjestön vaiheita.
Kylväjän ensimmäinen johtaja Per Wallendorff puhui tuikkivin silmin Jeesuksen suurenmoisesta armosta. Kristitty seuraa Vapahtajaansa vehnänjyvän tiellä. Tämä kutsumus on kestänyt jo viisi vuosikymmentä.
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä 1974 teologi ja lähetystyöntekijä Per Wallendorffin kotiin kokoontui 11 hengen joukko perustamaan Evankelis-luterilaista Lähetysyhdistys Kylväjää. Kokouksessa oli mukana sokea keskiaasialainen mies, joka paimensi kotimaassaan pientä kristittyjen joukkoa. Hän kuunteli Wallendorfia, joka viitoitti suuntaa: ”Pienenkin nisunjyvän on kuoltava. Vertaus tarkoittaa Jeesusta, mutta myös meidän on kuoltava itsestämme, kristillisyydestämme, muuten jäämme yksin. Samoin tänä iltana perustettavan yhdistyksen on kuoltava päivittäin, muuten se jää yksin.”
Keskiaasialainen mies oli oppinut tuntemaan Vapahtajan lähetystyön kautta. Jeesus oli tullut tälle lahjakkaalle lakimiehelle rakkaaksi, ja hänkin halusi käyttää aikansa ja omaisuutensa kertoakseen Hyvästä Paimenesta. Hän julisti ilmaista armoa ilmaiseksi, mutta sen kertominen maksoi. Useaan kertaan vangittuna ja kidutettuna hän lopulta katosi – neljätoista vuotta Kylväjän perustamisen jälkeen.
Tykkääkö Jeesus sinusta?
”Tykkääkö Jeesus sinusta?” Tätä Per Wallendorff usein kyseli, keinuvalla ruotsinsuomalaisella nuotillaan. Kun järjestöä 2003–2019 johtanut Pekka Mäkipää käveli Kylväjän toimistossa edeltäjänsä kuvan ohi, hän kuuli mielessään tutut sanat ja nuotin.
Mäkipään huomio kiinnittyi ystävällisinä tuikkiviin silmiin. Niiden alla kysymykseen uskalsi vastata niin hyvinä kuin huonoina päivinä.
Kylväjän identiteetti on jatkanut kasvuaan hyvässä maassa.
Wallendorff saattoi keskusteluissa viitata Jeesukseen kuin keneen tahansa paikalla olleeseen henkilöön. Kun Kylväjää perustettiin, hän halusi yhdistykselle nimen, joka olisi ”niin lähellä Jeesusta itseään kuin vain Raamatusta löytyisi”.
Tälle teologian tohtorille Raamattu avautui Kolmiyhteisen Jumalan sisäisenä keskusteluna, ja siihen hän veti myös oppilaansa mukaan.
– Kirjoitetulle sanalle uskollinen ja alkukieliin syvällisesti perehtynyt mies, Mäkipää muistelee.
Wallendorffin lähetysajattelu oli aikaansa edellä. Kolmiyhteisen Jumalan sisäinen elämä lähetti Pojan maailmaan. Poika saattoi sovitustyön loppuun. Isän luomistyö ja Pyhän Hengen rakennustyö maailmassa jatkuvat. Wallendorffin sanoma oli kaikessa Kolminaisuuteen, Jeesukseen ja pelastukseen juurtunutta, ja tämä tuntuu Mäkipään mukaan Kylväjässä edelleen. Kylväjän identiteetti on jatkanut kasvuaan hyvässä maassa.
Rohkeita alkuja
Pekka Mäkipää opiskeli Tampereella hallintotieteitä, kun hän kuuli elämänsä ensimmäisen raamattutunnin. Sen piti ”vanha” kaljupäinen koulutussihteeri ylioppilaslähetyksen illassa syksyllä 1975. Kylväjä oli silloin vuoden ikäinen ja opiskelijoiden paimen Olavi Peltola nelikymppinen. Hän oli valinnut illan tekstin Roomalaiskirjeestä: ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”
Mäkipää muistaa tunteen: ”Tälle sanomalle haluan elää ja kuolla!”
Kuolema ei ole koittanut, mutta tuosta illasta lähtien hän on elänyt lähetyselämää järjestön yhteydessä.
– Olen ollut lähettikirjeen postittaja, lähetysrenkaan sihteeri, lähetysinstituutin opiskelija, lähetystyöntekijä, Aasian-työn lähetyssihteeri ja lähetysjohtaja.
Matka alkoi Kylväjän lähetyssihteerin Juhani Lindgrenin kutsusta osallistua Raamattu- ja lähetyspäiville Savonlinnassa. Siellä ”mystinen” Per Wallendorff luetutti nuorisojoukolla Raamattua ääneen.
Kun Wallendorff kuoli vuonna 1995, ilmapiiri oli hetken halvaantunut.
– Katselin hämmentyneenä itseäni vanhempia työtovereita, jotka kokivat suurta tyhjyyttä, aivan kuin 20-vuotias Kylväjä olisi mennyt hänen mukanaan hautaan, nukkunut nuorena pois.
Abraham, Iisak ja Jaakob
Lähetystyöhön valmistautuvia kouluttaessaan Mäkipää esitteli opiskelijoille järjestön patriarkat heitä esittävien muotokuvien edessä. Abraham oli tietenkin Wallendorff, Iisak tohtori Juhani Lindgren ja Jaakob rovasti Olavi Peltola.
Lindgrenin sydänääni oli lain ja evankeliumin erottaminen. Peltola korosti Jumalan ylenpalttista armoa syntistä kohtaan.
– Juhani Lindgren oli pitkään esimieheni. Hänellä oli tutkijan mieli ja itsekorostusta välttävä persoona. Hän oli syvällinen ja miellyttävä keskustelukumppani, joka osasi kuunnella ja tehdä oikeita kysymyksiä. Siksi hän oli odotettu vieras työalueilla.
Lindgren korosti, että tärkeintä lähetysjärjestölle ei ole lähetystyö vaan evankeliumi. Mäkipää muistaa Lindgrenin katuneen sitä, että jotkut lähetystyöhön pyrkineet jäivät lähettämättä.
– Ajattelen hänen pohtineen, mikä on vastuumme siinä, että Jumalan antama lähetyskutsu toteutuu ihmisten elämässä. Jäikö se meistä kiinni…
Omantunnon vapautta
Mäkipää muistaa Lindgrenin myös vakaana ja taitavana teologina, jonka johdossa Kylväjä pysyi luotettavana kumppanina seurakunnille ja muille yhteistyötahoille. Teologiaa ei tehty eikä muutettu talousarviomäärärahojen toivossa eikä niiden menettämisen pelossa. Lindgren ei kuitenkaan edellyttänyt, että toisten olisi pitänyt olla hänen kanssaan samaa mieltä.
– Patriarkkojen perintönä Kylväjässä on ollut tilaa ja teologista avaruutta. Vaikka Kylväjä ei ole ollut perinneliike, joka toistelee ja kertaa patriarkoilta opittua, on ollut etuoikeus rakentaa toisten luomalle perustalle.
Kylväjän menneitä vuosikymmeniä katsellessaan Mäkipää näkee kasvun pienestä ryhmästä laaja-alaiseksi asiantuntijaorganisaatioksi. Hän iloitsee siitä, että työ suuntautuu sinne, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja. Järjestö on onnistunut puhaltamaan näkyä tavoittamattomien tavoittamisesta myös kirkon lähetysajatteluun.
Vuonna 1970 evankeliumin tavoittamattomissa eli 44 prosenttia maailman ihmisistä. Vuonna 2020 heitä oli alle kolmannes.
Teologiaa ei tehty eikä muutettu talousarviomäärärahojen toivossa eikä niiden menettämisen pelossa.
Kalliita ja korvaamattomia
Lähetystyössä ei ole muotia lähettää ihmisiä pitkiksi ajoiksi kauas vaikeisiin olosuhteisiin. Sellainen on kallista, vaivalloista ja haavoittuvaa. Mutta se on myös kokonaisvaltaista, Jeesuksen esikuvan mukaista lihaksi tulemista, Mäkipää pohtii.
– Jeesus tuli etsimään sitä, mikä on kadonnut.
Monet järjestöt lähettävät mieluummin rahaa ja radioaaltoja kuin ihmisiä. Niilläkin on arvokas paikkansa, mutta Mäkipään mielestä ihmissuhteita on mahdoton korvata. Hän kehuu järjestönsä lähetystyöntekijöitä nöyriksi, kuunteleviksi ja toisten kulttuurien ihmisiä kunnioittaviksi. Kutsumustietoisuuden ohella työntekijän tärkeimpiä ominaisuuksiaan ovat joustavuus ja inhimillisyys.
– Loppujen lopuksi Kylväjän suurin pääoma ovat paikallista kieltä puhuvat ja toisessa kulttuurissa kotonaan olevat lähetit. Usein evankeliumin etenemisen kannalta huippuluokan asiantuntijuus ei olekaan se kaikkein olennaisin asia.
Toisaalta työkausien määrä ja pituus ovat laskeneet myös Kylväjässä, mikä vaikuttaa kieli- ja kulttuuripääomaan. Kun työkausi lyhenee ja internet somesovelluksineen pienentää kotimaan ja uuden kotimaan etäisyyttä, vieraan kulttuurin ja kielen oppiminen jää pinnallisemmaksi.
Kirkas identiteetti
Kun perustetaan yhdistys, säännöissä on kerrottava, miksi se on olemassa. Kylväjän tarkoituspykälä on pysynyt 50 vuotta samana. Kylväjä edistää Jumalan valtakunnan leviämistä eri kansojen keskuudessa Jeesuksen lähetyskäskyn perusteella.
– Muotoilu on oivallinen, koska se on tarpeeksi laaja ja mahdollistaa toimimisen monella tavalla.
Norjan yhteistyöjärjestöltä (Norwegian Lutheran Mission) saatu lähettäjärengasmalli on luonut lähtijöiden ja lähettäjien välille yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista. Malli on kestänyt trendien vaihtumiset.
Kylväjän vahvuuksina Mäkipää pitää hyvin erilaisissa, myös erittäin vaativissa ja vaarallisissa ympäristöissä hankittua kokemusta. Seurakuntien kätilöimistä on harjoiteltu esimerkiksi Bangladeshissa, Etu-Aasiassa ja Mongoliassa.
Kylväjän ja koko lähetystyötä tekevän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuus riippuu Mäkipään mukaan sen rohkeudesta pitää kiinni sanomastaan. Kylväjä ei selviä neutraalina lähetystoimijana polarisoituneessa kirkollisessa todellisuudessa. Kivuliaita linjanvetoja ei voi väistää menemällä piiloon sen taakse, että Kylväjä on lähetysjärjestö eikä seurakunta, Mäkipää katsoo.
Tulevaisuus riippuu rohkeudesta pitää kiinni sanomastaan.
Sukellus neulansilmään
Kysymys opista vie Mäkipään ajatukset Etu-Aasiaan, jossa asuessaan hän kulki uskontunnustusten syntymaisemissa. Ensimmäisten vuosisatojen lähetystyötä voimakkaasti tehneen kirkon tilalla vaikuttaa nyt islam. Mäkipään mukaan islam ei loppujen lopuksi eroa kovin paljon suomalaisesta nykyuskonnollisuudesta.
– Kristinuskon vaikeat asiat, kuten jokaisen vauvan syntisyys ja taivaaseen pääseminen toisen ansioilla eivät avaudu ohi Jeesuksen. Pitää sukeltaa uskon neulansilmästä.
Tähän sukellukseen kutsui myös Per Wallendorff Kylväjän ensimmäisen vuosikirjan esipuheessa. Hän kirjoitti ”kolmesta ensimmäisestä”. Jeesuksen on oltava kaikessa ensimmäinen (Kol. 1:18). Evankeliumi on saarnattava ensin juutalaisille (Room. 1:16). Ensin on etsittävä Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan (Matt. 6:33). Wallendorf toivoi ja rukoili, että Jeesus Jumalan Poika olisi Kylväjälle ja sen kaikille ystäville ensimmäinen.
Kylväjän hengellinen isä muistutti, mistä lähetys aina alkaa ja missä sen on pysyttävä. ”Kristuksen rakkaus tuo meitä lähelle syntiemme anteeksiantamusta. Se julistetaan meille vanhurskautustuomiolla Jumalan edessä joka hetki, kun me syntisinä ja heikkoina tunnustamme viheliäisyytemme ja pyydämme, että Jumala Jeesuksen tähden antaisi kaikki syntimme anteeksi, olemustamme myöten, ja synnyttäisi oikean uskon sydämeen, sekä pukisi päällemme Kristuksen lahjavanhurskauden pyhitykseksi, viisaudeksi ja lunastukseksi. Tämän vanhurskautustuomion tuo meille Raamatun sana Pyhän Hengen kautta omaisuudeksemme ja iloksemme. Kiitos tästä, rakas Herra Jeesus!”
Teksti: Danielle Miettinen
Pääkuva: Lähetit Säämingissä vuonna 1975. Kuva Kylväjän arkistosta.
Toinen kuva: Pekka ja Paula Mäkipää Etu-Aasiassa. Kuva Kylväjän arkistosta.
Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehden juhlanumerossa 1/24.
Kylväjän juhlavuosi on täynnä tapahtumia! Tervetuloa juhlimaan 50-vuotiasta Kylväjää kesäpäiville 7.–9.6. Jyväskylään. Lisätietoja juhlavuodesta täältä ja kesäpäivistä täältä.
