Lähetysjärjestöjen talous edelleen kuralla
Pipliaseuraa lukuun ottamatta kirkon lähetystyön sopimusjärjestöt käpristelevät talousvaikeuksissa. Piispainkokous patistaa seurakuntia osoittamaan vähintään kolme prosenttia verotuloistaan lähetystyöhön ja kansainväliseen auttamistyöhön.
Piispainkokous kokoontuu keskiviikkona 30. lokakuuta käsittelemään muun muassa lähetystyötä. Asialistalla on sopimusjärjestöjen alijäämäinen talous. Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko on huolissaan järjestöjen kiristyneestä taloustilanteesta.
– Tilanne on onneksi kääntynyt hiukan parempaan suuntaan, Jukko toteaa.
Lähes kaikilla kahdeksalla lähetystyön sopimusjärjestöillä on silti edelleen vaikeuksia saada tulot ja menot tasapainoon.
Kirkon lähetystyön keskuksen kokoamien tietojen mukaan Suomen Lähetysseuran viime vuoden käyttötalous oli noin kolme miljoonaa euroa alijäämäinen. Tämä on johtanut irtisanomisiin ja 45 henkilötyövuoden vähentämiseen ensi vuoden alkuun mennessä. Toimintaa vähennetään tai se lopetetaan usealla työalueella vuosina 2026–2029.
Pysyvästi niukempaa
Myös Kansanlähetyksellä, Sleyllä ja Kylväjällä on heikko tai heikentynyt taloustilanne. Kansanlähetyksellä viime vuoden talouden alijäämä oli noin 600 000 euroa. Tämä johti seitsemän lähetystyöntekijän työn loppumiseen kesken työkauden.
Sleyn talous on ollut pitkään alijäämäinen, viime vuonna miinusta tuli noin puoli miljoonaa euroa. Kylväjän alijäämä oli noin 200 000 euroa.
Sansan ja SLEF:n osalta ohjauskeskustelun raportissa ei ole mainittu lukuja, vaan ainoastaan maininta alijäämästä.
Kylväjän Lähetysjohtaja Jukka Kääriäinen arvelee kaikkien lähetysjärjestöjen joutuneen todennäköisesti pysyvästi tiukempaan taloudelliseen todellisuuteen.
– Joudumme kaikki tekemään töitä, että taloutemme rakenteellinen epätasapaino korjaantuu. Tämä on haasteellista tilanteessa, jossa olemme menettäneet monien suurten seurakuntayhtymien tuen. Kylväjässä uskomme myös edelleen ihmisten lähettämiseen kaukaisille työalueille, ja se maksaa, Kääriäinen toteaa.
Tehokasta ja läpinäkyvää
Sopimusjärjestöistä Suomen Pipliaseura on ainoa, jonka talous on tällä hetkellä vakaa. Seuran budjetti oli viime vuonna noin 68 000 euroa ylijäämäinen.
Toiminnanjohtaja Petri Merenlahti väistelee kehuja.
– Olen ollut täällä vasta vuoden, sain tuloksen perinnöksi.
Hän pitää kansainvälisen, 150 Pipliaseurasta koostuvan verkoston yhteisiä työkaluja yhtenä tekijänä taloudenpidon onnistumisessa.
– Meillä on yhteinen hankehallintajärjestelmä. Se auttaa tekemään tasalaatuista ja tehokasta työtä. Järjestelmän avulla on helppo näyttää lahjoittajille, miten me olemme käyttäneet heidän rahansa. Auta armias, jos tuommoinen järjestelmä pitäisi nyt itse rakentaa!
Merenlahti uskoo Jumalan siunauksen ja kiitollisen asenteen lisäksi varojen tehokkaaseen, luotettavaan ja läpinäkyvään käyttämiseen.
Viime vuonna jaettiin 22 miljoonaa euroa.
– Kulujen kasvaessa hyvän tuloksen tekemiseen tarvitaan kasvavat tulot. Vaikka tehty tulos ja tehokas koneisto mahdollistavat nyt kelpo satsaukset raamattutyöhön, ne eivät sinänsä takaa, että Piplian talous on vakaa. Se pysyy juuri niin vakaana kuin toimintaan saatu rahoitus mahdollistaa, Merenlahti toteaa.
Piispainkokous suositteli syyskuussa pitämässään kokouksessaan, että seurakunnat osoittaisivat vähintään kolme prosenttia verotuloistaan lähetystyöhön ja kansainväliseen auttamistyöhön kirkon lähetysjärjestöjen ja Kirkon ulkomaanavun kautta.
Viime vuonna kirkon seurakuntataloudet suuntasivat verotuloistaan lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan yhteensä lähes 22 miljoonaa euroa. Avustusosuus verotuloista vaihtelee seurakunnittain nollasta yli kolmeen prosenttiin.
Porissa tuetaan tasapuolisesti
Porin seurakuntayhtymässä on iso halu tukea lähetystyötä, mutta mikään helppo tehtävä kolmeen prosenttiin pääseminen ei ole, kun varat eivät tahdo riittää normaaleihin käyttömenoihinkaan, Porin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Harri Saine toteaa.
Lukua on hilattu ylöspäin prosentin kymmenys kerrallaan, ja nyt luku on 2,4.
– Kun verotulot nousevat, euromääräinen summa nousee silloinkin, kun prosentti on sama, Saine muistuttaa.
Tämän vuoksi verokertymä on prosenttiluvun rinnalla tärkeä lähetyskannatukseen vaikuttava tekijä.
Porissakin on väännetty kättä siitä, halutaanko konservatiivisten järjestöjen työtä kannattaa. Monet porilaiset kuitenkin haluavat tukea juuri näitä järjestöjä, ja jotta ne eivät jäisi vaille tukea, yhtymä muutti rahanjaon periaatetta.
Nykyisin jako menee niin, että yhteinen kirkkovaltuusto päättää yhteisen kirkkoneuvoston esityksestä prosenttiluvun, joka kirkollisverosta käytetään lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan kirkon sopimusjärjestöjen kautta. Yhtymän jokaisen seurakunnan seurakuntaneuvosto puolestaan päättää, miten oman seurakunnan avustusosuus jaetaan kahdeksan järjestön kesken, Saine kertoo.
– Näin ratkaisu tulee lähemmäksi seurakuntalaisten valitsemien päättäjien kantaa ja vältymme siltä, että tietyt järjestöt jäisivät kokonaan ilman tukea, Harri Saine toteaa.
Teksti: Danielle Miettinen
Pääkuva: Seurakuntien tuella tehdään muun muassa kehitysyhteistyötä Mongoliassa. Kuva: Jussi Valkeajoki.
Kuuntele Kylväjä Podin jakso: Miksi kristittyjen on syytä tehdä kehitysyhteistyötä?
