Sokea Davka tähtää futisvalmentajaksi vuoden 2032 paralympialaisiin
Mongolian futispiireissä Batbileg ”Davka” Davaasuren oli iso nimi. Hän toimi kansainvälisen jalkapalloliiton FIFAn avustavana erotuomarina. Vammaisten parantuneen aseman vuoksi sokeutuminen ei estänyt elämää jalkapallon parissa.
Batbileg ”Davka” Davaasuren oli vuoteen 2019 asti sporttinen perheenisä, jolla oli isoja unelmia jalkapallomaailmassa. Hän oli Mongolian jalkapalloliiton kouluttama erotuomari, joka sai arvostetun aseman kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n avustavana erotuomarina.
Kun hän menetti kuusi vuotta sitten näkönsä, elämän parhaat asiat tuntuivat romahtavan alta.
– Halusin vain, etten olisi muille taakka.
Sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen alkoi kouluttautumalla hierojaksi.
– Koulutuksessa muiden sokeiden kanssa huomasin, että on olemassa suuri, suljettu maailma, josta en ollut tiennyt mitään.
Hierojan työ antoi Davkalle mahdollisuuden kantaa vastuunsa perheensä elättämisestä. Tämä oli tärkeää taloudellisesti ja itsetunnon kannalta. Intohimo jalkapalloa kohtaan ei kuitenkaan suostunut siirtymään sivuun.
– Aloin tutkia, voivatko sokeat ihmiset pelata futista. Olin yllättynyt ja innostunut, kun kuulin näkövammaisten jalkapallosta, Davka kertoo Mongoliasta sähköpostin välityksellä.
Kymmenen pelaajaa laput silmillä
Davka sai tietää, että laji kuuluu paralympialaisten suosituimpiin. Joukkueissa on yleensä viisi pelaajaa, sekä maalivahti, jolla ei ole näkövammaa. Kaikilla muilla pelaajilla on silmäsuojat, jotta eri tason näkövamman kanssa pelaavat ovat tasa-arvoisessa asemassa.
Tietämättömyys nolotti Davkaa. Vaikka hänellä oli vuosien kokemus lajista, hän ei ollut tullut koskaan ajatelleeksi rakastamaansa peliä vammaisten ihmisten kannalta.
– Päätin jatkaa lempilajini harrastamista ja lisätä tietoisuutta näkövammaisuudesta näkövammaisten jalkapallon avulla.
Edessä oli pioneerityötä, sillä Mongoliassa laji oli täysin tuntematon. Kolme vuotta sitten Davka perusti vaimonsa Enkhtuulin kanssa Mongolian sokeiden jalkapalloliiton (MBFF). Liitto alkoi Mongolian jalkapalloliiton tuella tavoittaa yläkoulujen oppilaita.
– Kerroimme näkövammaisten jalkapallosta ja vammaisena elämisestä. Pyrimme myös vaikuttamaan asenteisiin vammaisia kohtaan ja estämään kiusaamista.
Voimavarat jakoon
Davkalle ja Enkhtuulille vammaistoiminnan kehittäminen ja johtaminen olivat uusia asioita. He kaipasivat niihin tukea. Davka tutustui paikallisen järjestön Tegsh Tusgalin vammaisjärjestöjä vahvistavaan toimintaan, jota Lähetysyhdistys Kylväjä ja Suomen ulkoministeriö tukevat. Tarkoituksena on tuoda yhteen vammaisjärjestöissä jo olevaa asiantuntemusta ja jakaa sitä eri tahojen kesken. Koulutukset parantavat vammaisten ihmisten asemaa koko yhteiskunnassa.
– Olen oppinut johtamaan organisaatiotani paremmin. Tunnistan ihmisissä olevaa potentiaalia ja saan sen käyttöön. Olemme vaimoni kanssa myös oppineet solmimaan kumppanuuksia ja jakamaan voimavaroja toisten kanssa.
Monet Mongoliassa toimivat järjestöt ovat vielä nuoria. Davkan mukaan niiden tukeminen vaikuttaa pitkään. Kun järjestöt tavoittavat vammaisia ihmisiä ja auttavat heitä kehittämään omaa toimintaansa, yhteiskunnasta tulee yhteisöllisempi, suvaitsevaisempi ja vahvempi.
Palvelijan asenteella paralympialaisiin
Kun ihminen vammautuu, hänen itseluottamuksensa saattaa hapertua. Davka on onnellinen, että hänellä on rohkeutta uskoa muutokseen ja omiin mahdollisuuksiinsa luoda sitä.
– Haluan tehdä paljon sen eteen, että kiusaaminen vähenisi Mongoliassa ja ihmiset tulisivat tietoisemmiksi vammaisuudesta. Haluan myös valmentaa jalkapallojoukkuetta, joka osallistuu vuoden 2032 paralympialaisiin.
Davka ja hänen vaimonsa ovat yhteisöjen kehittämisen sertifioituja kouluttajia
– Rakennamme merkityksellistä tulevaisuutta yhteiseksi hyödyksi. Korostamme myös palvelemisen merkitystä.
Batbileg ”Davka” Davaasuren suuntaa katseensa sekä yksittäisten vammaisten ihmisten löytämiseen, että koko julkiseen sektoriin ja vammaispolitiikkaan.
– Työmme kärjessä on pyörätuolia käyttävä henkilö. Hänen johdollaan hanke on vahvistanut vammaisten ihmisten itsetuntoa ja rohkaissut heitä keskittymään mahdollisuuksiin rajoitusten sijaan.
Teksti: Danielle Miettinen
Pääkuva: Batbileg ”Davka” Davaasuren on kiitollinen suomalaisten tekemästä kehitysyhteistyöstä maansa vammaisten ihmisten hyväksi. Kuva: Tegsh Tusgalin arkisto.
