Ukrainan vammaisilla edessä kova talvi
Ukrainan Odessassa vähävaraiset vammaiset ihmiset saivat helpotusta, kun luterilaisen Pyhän ristin seurakunnan diakoni Vladislav Smokvin jakoi heille torstaina avustuskasseja.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 kauppojen hyllyt alkoivat tyhjentyä. Liikuntarajoitteiset ihmiset eivät pystyneet etsimään ruokaa toisten tavoin. Pyhän ristin seurakunnan vammaistyötä tekevä Vladislav Smokvin auttoi minkä pystyi.
– Etsin ruokaa koko Odessan alueelta. Jossakin kaupassa saattoi olla jäljellä vain yksi ryynipussi.
Tilanne on sittemmin helpottunut. Nyt ei ole juuri pulaa ruuasta, vaan rahasta.
– Hinnat nousevat koko ajan, ja monet ovat hyvin köyhiä.
Tämän viikon torstaina monen vammaisen ihmisen suu oli hymyssä, kun Vladislav Smokvin jakoi tiiminsä ja Saksasta tulleen avustusryhmän kanssa yli sata avustuskassia hengellisessä tilaisuudessa.
– Saimme järjestää juhlan näkövammaisten järjestön suuressa salissa.
Maanantaina Smokvin ajoi ruokatukkuun ja osti suuret määrät makaronia, sokeria, teetä, riisiä, öljyä, vessapaperia, kalasäilykkeitä ja muuta tarpeellista. Vähintään yhtä tärkeää evästä oli hengellinen kirjallisuus, jota osallistujat saivat valita mukaansa. Tilaisuuden jälkeen monet halusivat keskustella ja toiset pyysivät mukaansa yhdessä laulettujen laulujen sanoja.
– Painavaa kassia ei ollut helppo kuljettaa kotiin, mutta kaikki olivat kiitollisia.
Odessan luterilainen seurakunta toimittaa ruokaa vammaisten ihmisten lisäksi vähävaraisille seurakuntalaisille ja hyökkäysten alle jääneisiin kyliin. Lähetysyhdistys Kylväjä maksaa Vladislav Smokvinin palkkakulut ja kanavoi lahjoitusvaroja seurakunnan vammaistyöhön.
Apua kerran vuodessa
Hyökkäysten alettua aineellinen ja henkinen hätä on saanut ihmiset tulemaan hengellisiin tilaisuuksiin aiempaa hanakammin. Tämä koskee myös vammaisjärjestöjen kanssa yhteistyössä järjestettyjä tilaisuuksia, joita Smokvin järjesti säännöllisesti jo ennen sotaa.
Pyhän ristin seurakunnan tavoitteena on, että jokainen Odessan seudun vammainen henkilö saisi seurakunnalta apua vähintään kerran vuodessa.
– Haluamme johdattaa ihmisiä ennen kaikkea Jumalan luokse, mutta emme koskaan sano, että heidän pitäisi tulla meidän seurakuntaamme. Kuulijat pitävät tästä lähestymistavasta. Julistamme evankeliumia syntien anteeksiantamisesta, emme pakota ketään mihinkään. Monet ovat tulleet mukaan toimintaamme.
Aikaisemmin Pyhän ristin luterilaiseen seurakuntaan kuului noin 50 jäsentä, mutta nyt puolet heistä on paennut Odessasta. Muutama seurakuntalainen on rintamalla taistelemassa ja jotkut ovat loukkaantuneet.
Smokvinin työhön kuuluvat myös vierailut etulinjan läheisyydessä ja haavoittuneiden sotilaiden tapaaminen. Hän vie heille avustustarvikkeita ja keskustelee ja rukoilee heidän kanssaan, jos he toivovat sitä.
– Monet ovat menettäneet raajojaan, heidän mielenterveytensä on lujilla.
Autokuski ja pyörätuolikorjaaja
Yhtenä päivänä viikossa Smokvin kuljettaa vammaisia ihmisiä lääkäriin. Joskus pommitukset tekevät matkan mahdottomaksi. Silloin on odotettava, että lääkäri antaa uuden ajan.
Kahtena päivänä viikossa monitaituri korjaa vammaisten apuvälineitä lähetyskeskuksen tiloissa sijaitsevassa pajassa. Näkövammaisten valkoisista kepeistä, pyörätuoleista ja aikuisten vaipoista on maassa kova kysyntä.
Hätä on saanut ihmiset tulemaan hengellisiin tilaisuuksiin.
– Jaamme ruokaa ja apuvälineitä myös sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen.
Suuren työmäärän lisäksi auttajaa painaa tarpeiden loputtomuus.
– Meiltä pyydetään paljon, mutta emme pysty auttamaan kaikkia.
Smokvin on vihitty hiljattain seurakuntansa diakoniksi. Edelliseltä ammatiltaan hän on kalastaja. Kymmenen vuotta sitten hän ryhtyi tekemään vammaistyötä päätoimisesti yhteistyössä Lähetysyhdistys Kylväjän kanssa. Tätä ennen hän avusti vammaisia ihmisiä vapaaehtoisena diakoniatyöntekijänä.
Työtovereinaan hänellä on lähetystyöntekijät Marja ja Risto Liedenpohja, vaimonsa Natasha Smokvin ja seurakunnan vapaaehtoisia. Liedenpohjien osalta työ jatkuu toistaiseksi etäyhteyksien avulla.
Oppipoikana appivanhemmilla
Monet ovat kysyneet, miksi Vladislav Smokvin haluaa tehdä vammaistyötä.
– Olen aina halunnut auttaa, mutta en ole pitänyt itseäni hyvänä kohtaamaan ihmisiä. Jumala kuitenkin johdatti niin, että minusta tuli vammaisten diakoni.
Smokvinin vammaiset appivanhemmat ovat auttaneet häntä kasvamaan nykyisiin saappaisiinsa.
– Olen oppinut, millaista apua sellaisessa tilanteessa tarvitaan.
Kolmannen sotatalven alla monet pelkäävät kylmää ja nälkää. Venäjän hyökkäykset Ukrainan energiainfrastruktuuria vastaan katkovat joskus pitkäksikin ajaksi sähkön, lämmön ja vedentulon. Verot ja hinnat nousevat.
– Monien elämä on hyvin vaikeaa. Pyydämme esirukousta rauhan, sotilaiden, seurakuntien ja vammaistyön puolesta. Me rukoilemme siunausta Suomelle ja pyydämme, että jaksaisitte edelleen tukea meitä.
Teksti: Danielle Miettinen
Pääkuva: Diakoni Vladislav Smokvin iloitsi jokaisesta, jolle voitiin torstaina lahjoittaa avustuskassi. Kuva: Vladislav Smokvin.
Lue lisää Kylväjän työstä Ukrainassa.
Kuuntele Kylväjä Podin jakso vuodelta 2022: Millaisia viestejä kantautuu Ukrainasta?
