Vammaisten diakoni Odessassa: ”Rukoilkaa, että tämä helvetillinen sota loppuisi!”
Odessassa vammaisia ihmisiä sekä sotilaita rintamalla auttava diakoni Vladislav Smokvinin avustusauto on hajonnut. Se on Ukrainan murheista pienimpiä, mutta Smokvin haluaisi jatkaa pian työtään.
Venäjän suurpommituksen jyly kantautui sunnuntaiaamuna median kautta koko maailman korviin. Usatovossa Odessan rajalla Slavik kiiruhti katsomaan, mitä valtava räjähdys oli saanut aikaan luterilaisen Pyhän ristin seurakunnan lähetyskeskuksessa. Ovi oli repeytynyt irti, mutta rakennus oli paikallaan.
Tämä oli suuri helpotus diakoni Vladislav Smokvinille, Kylväjän vammaistyötä tekevälle kumppanille. Smokvin korjaa seurakunnan lähetyskeskuksessa vammaisten apuvälineitä, joita tarvitaan Odessassa ja koko Ukrainassa päivä päivältä enemmän.
Ennen aamun valkenemista Odessa oli kuin aavekaupunki, Smokvin kertoo viesteillä huonosti toimivan puhelimen välityksellä. Sähkön lisäksi hyökkääjä haluaa katkaista tietoliikenteen ja vedensaannin.
– Emme sunnuntaina päässeet kirkkoon, sillä joukkoliikenne on pysähdyksissä. Auton kanssa on myös asiat huonosti. Se hajosi, luultavasti aika pahasti.
Pakasteet alkoivat sulaa ja vesi valui lattialle.
Illalla Smokvinin ja monen muunkin perheen pakasteet alkoivat sulaa ja vesi valui lattialle. Ne olivat pieniä murheita. Hyökkäyksessä kuoli toistakymmentä henkeä ja haavoittuneita on useita kymmeniä.
”Olemme kaikki elossa!”
Suurten pommitusten jälkeen mielessä on aina huoli omista rakkaista ihmisistä. Kylväjän lähetystyöntekijät Marja ja Risto Liedenpohja saivat Odessasta työtovereiltaan Jews for Jesus -järjestöstä helpottavan viestin: ”Kiitos rukouksista, olemme kaikki elossa!”
Sunnuntain ja maanantain aikana Vladislav Smokvin on yrittänyt saada yhteyden mahdollisimman moneen seurakunnan toiminnan piirissä olevaan vammaiseen ihmiseen.
– Niillä, joihin olen saanut yhteyden, on kaikki hyvin. Yhteydenpitoa tietysti vaikeuttaa, ettei sähköä ole saatu pariin vuorokauteen. Sekä netti että puhelin toimivat heikosti. Eikä meillä ole myöskään lämpöä. Onneksi sentään vettä tulee taas.
Monet eivät halua lähteä kodeistaan uuden iskun pelossa.
– Istuin korjaamolla mekaanikon kanssa autossa, kun tuli ilmahälytys. Mekaanikon äiti soitti ja kertoi, että ohjus oli osunut perheen pihalle. Äiti oli jumissa sisällä, koska paineaalto oli rikkonut ovia ja ikkunoita, Smokvin kertoo.
Äiti kunnossa mutta koti säpäleinä
Mekaanikko jätti autonkorjaamisen kesken ja lähti katsomaan, miten pahasti jo kahdesti ennenkin hyökkäyksissä vaurioitunut talo oli nyt hajonnut.
– Illalla mekaanikko soitti ja kertoi, että äiti oli kunnossa mutta koti säpäleinä.
Smokvin päätteli, että mekaanikolla oli nyt muuta mielessään kuin hänen autonsa ja ryhtyi etsimään vikaa itse. Auton liikkeelle saaminen on monen vammaisen ihmisen kannalta iso asia, sillä sillä hoidetaan humanitaarisia kuljetuksia.
Lastina tarvikkeita rintamalle.
Vammaisten avun lisäksi auton lastina on usein rintamalla tarvittavia tarvikkeita, kuten pikapuuroa, pussikeittoa ja hygieniatuotteita.
– Siellä, missä sotilaat ovat, ei ole vettä eikä sähköä.
Apuun saapui Odessan seurakunnan pappi Valera, joka tällä kertaa hoiti avustuskuljetuksen rintamalle. Vladislav Smokvin auttoi auton lastaamisessa ja latasi samalla puhelimien akkuja, sillä lähetyskeskuksen alueella sähkönjakelu toimi.
Kauppareissu jäi kesken
Eilen maanantaina yliääniohjus lopetti monta elämää jälleen silmänräpäyksessä.
– Joku oli vedenhakumatkalla, toinen kauppareissulla ja eräs ulkoilutti koiraa. Nyt he makaavat kuolleina. Kyse oli ballistisesta yliääniohjuksesta. Vaikka se huomattaisiin ja tulisi ilmahälytys, suojaan ei ehdi. Ihmiset pelkäävät eivätkä uskalla tulla kokoontumisiimme. Se on ymmärrettävää.
– Rukoilkaa, että tämä helvetillinen sota loppuisi! Rukoilkaa, että Jumala varjelisi ja antaisi vahvan uskon kestää nämä koetukset.
Kalastaja Vladislav Smokvin ryhtyi kymmenen vuotta sitten tekemään vammaistyötä päätoimisesti yhteistyössä Kylväjän kanssa. Tätä ennen hän oli avustanut kotikaupunkinsa Odessan ja lähialueiden vammaisia ihmisiä luterilaisen seurakuntansa vapaaehtoisena diakoniatyöntekijänä.
Pieniä sanoja raunioiden keskellä
Miehitettyjen alueiden vapauduttua Smokvinin tiimi aloitti avustusmatkat alueille.
– On mahdotonta kuvailla sitä kipua, hävitystä ja toivottomuutta. Katsellessamme hylättyjä panssarivaunuja, tuhottuja taloja ja miinoitettuja alueita tuntui kuin olisimme siirtyneet toiseen maailmansotaan. Näille ihmisille oli vaikeaa löytää sanoja. Mutta Jumalan avulla koetimme tuoda heille edes vähän Jumalan rakkauden lämpöä.
Me löysimme kaukaisia kyliä.
Viime vuoden kesäkuussa Venäjän armeija räjäytti Novaja Kahovkan vesivoimalan padon. Veden alle jäi satoja neliökilometrejä maata, taloja ja peltoja. Silloinkin Vladislav Smokvinilla oli kiire.
– Monet järjestöt ja kirkot antoivat hätäapua. Jumalan ja teidän avullanne mekin autoimme. Me löysimme kaukaisia kyliä, joissa kukaan muu ei ollut käynyt. Ihmiset olivat rajattoman kiitollisia! Ymmärsimme, että Jumala oli lähettänyt meidät juuri sinne.
Lue lisää täältä.
Teksti: Danielle Miettinen
Pääkuva: Vladislav Smokvin yrittää saada rikkoutuneen autonsa jälleen liikkeelle. Vammaiset ihmiset ja sotilaat odottavat avustuksia. Kuva: Vladislav Smokvin.
